sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Matematiikan yksilöllinen polku ensimmäisen luokan keväälle


On asioita, jotka jäävät jahkailun asteelle ja tämä on ollut yksi niistä. Olen iloinen ja tyytyväinen, että minulla oli vihdoinkin aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja työni näkyväksi tekemiseen.

Minulla on käytössäni oppikirjana uusi Tuhattaituri ja sähköisenä oppimisympäristönä Opinaika. Olen käyttänyt yksilöllistä menetelmää jo pitkään, mutta nyt valovuosien jälkeen sain tehtyä polkusysteemin kirjalliseen muotoon.

Ideat ja ajatukset ovat vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, toivottavasti mahdollisimman moni saa tästä jotakin käyttökelpoista työhönsä.

Ohjeistusta tulevaan

Kuva liimataan A4 matematiikan vihkoon. Siinä se sitten töröttää ohjeistuksena loppukevättä ajatellen. Vanhemmille tiedotan asiasta wilmassa ja arviointivarttien yhteydessä, jolloin kaikki tärkeät henkilöt oppimista ajatellen ovat läsnä - oppilas, huoltajat ja minä.

Ykkösen kevään ensimmäinen jakso

Oppilas voi suorittaa opeteltavan jakson joko sähköisesti tai kirjasta. Kun hän on suorittanut yhden osion, hän merkkaa valkoiseen tyhjään ruutuun rastin ja voi siirtyä tekemään seuraavaa osiota. Kun jakson kaikki osiot on suoritettu, hän arvioi omaa osaamistaan kolmiossa. Lisäksi oppilas arvioi, mitkä asiat tässä jaksossa olivat ne parhaimmat asiat.

Kun oppilas on itsearvioinnit suorittanut, hän pyytää opettajalta testin, missä mitataan jaksossa suoritettuja asiota. Testi arvioidaan pisteillä 0-30. Jotta oppilas voi siirtyä uuteen jaksoon, hänen tulee saada testistä vähintään 20 pistettä. Sydämiä on vain kolme, sillä uskon, että kolmella yrittämällä pistemäärä saavutetaan. Oppilas voi tehdä testin kirjallisesti tai suullisesti.

Ykkösen kevään toinen jakso

Ennen varsinaisen uuden jakson alkamista oppilas opiskelee asian itse, kaveri opettaa asian tai opettaja ohjaa oppilaan eteenpäin. Kukaan ei voi siis laput silmillä pyyhältää tehtävästä ja jaksosta toiseen ymmärtämättä asiaa. Suurin osa oppilaista hoksaa tehtävät puolesta sanasta, kun taas jotkut oppilaat tarvitsevat paljon ohjausta ja tukea opiskeltavan asian haltuun ottamisessa. Yksi parhaimmista asioista yksilöllistämisen saralla onkin tuo erilaisuus, josta jouhevasti päästään oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja tuen määrään. Kun jotkut viilettävät omia polkujaan pitkällä, niin minulla on kosolti aikaa neuvoa niitä, jotka tukeani ja ohjausta eniten tarvitsevat.

Ensimmäisen luokan kevään kolmas jakso

Meillä on viikossa neljä tuntia matematiikka ja lisäksi yksi ylimääräinen tunti, koska koulumme tekee tiivistä yhteistyötä samassa rakennuksessa olevan esikoulun kanssa. Tämä ylimääräinen tunti on sijoitettu Satumetsän toiminnalliseen matematiikkaan, jossa n. 10 oppilaan ryhmät muodostetaan sekä koululaisista, että esikoululaisista. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa mukana on myös yksi kakkosluokka. Satumetsän toiminnassa jokainen ryhmän ohjaaja valmistelee neljä oppituntia valitsemastaan aiheesta ja jokainen oppilas kiertää kuudessa eri ryhmässä. Kakkosluokkalaisille on tarjolla ohjelmoitia ja Lego-technic rakentelua. Olen kertonut Satumetsän toiminnasta aikaisemmin blogissani otsikolla Mieletöntä matikkaa Satumetsän tyyliin.

Neljäs jakso

Oppitunneilla oppilaat etenevät omien taitojen ja kykyjen mukaan jaksosta toiseen jarruttelematta. Taidan olla sen verran urilleni jämähtänyt vanha jäärä, että mulla on käytössä yhä kotitehtävät. Erilaista niissä on kuitenkin se, että oppilas saa itse valita kotitehtävänsä. Kotitehtävät ovat kuitenkin opiskeltavasta jaksosta tai sitten ne voivat olla myös seuraavan uuden aiheen opiskelu. Uuden asian voi opiskella kirjasta tai sitten Opinajasta. Kotitehtäviä tulee aina jokaiselle olitpa sitten ensimmäisessä tai viimeistä edellisessä jaksossa. Perustelen tapaani toimia sillä, että jokaisen on opittava tekemään töitä ja ponnistelemaan sitkeästi elämässä eteenpäin. Näin taitavat ja nokkelatkaan oppilaat eivät selviä tyhjää reppua edestakaisin kanniskelemalla.

Kevään viides ja viimeinen jakso

Viides ja viimeinen jakso ennen Suvivirttä? Joillakin oppilailla on näin, mutta osa alkaa suorittaa jo kakkosen syksylle kuuluvia jaksoja jo ykkösen keväällä. Miksi toimin näin? En halua jarruttaa, enkä latistaa oppimisen intoa ja iloa. Jos edelliset asiat on jo opittu, niin miksi turhaa tarjota tilketyötä, jos uusia haasteita odottaa jo oven takana.

Äidinkielen yksilölliset polut "eppujen" osalta ovat vielä vaiheessa, mutta uskoisin ehtiväni ainakin kevään materiaalin saattaa julkaisukuntoon ennen kuin kevätlukukausi pyörähtää käyntiin.

Matikkatalkoissa ja hienosti seitsemäs sija yli tuhannen luokan joukosta

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille iloa ja muutosmyönteisyyttä uuteen vuoteen 2016.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Mahtavan kuuloinen menetelmä sinulla käytössä! Vaatii varmasti opettajalta aluksi paljon työtä suunnitteluun, mutta uskoisin, että sitten taas puolestaan oppitunteja ei tarvitse niin tarkasti suunnitella.

Muutama asia minua kuitenkin mietityttää. Nopeimmat varmasti saavat tehtäviä tehtyä hyvinki ripeästi, joten annatko heille jotain lisätehtäviä matkan varrella vai käyvätkö he jaksot läpi omaan tahtiin ja loppukeväästä sitten tekevät jotain ylimääräistä? Tämä sama kysymys koskee sekä äidinkieltä että matikkaa :)


Kiitos vastauksesta jo etukäteen !

Terveisin tuore luokanopettaja

Unknown kirjoitti...

Hei!
Kun jakso on suoritettu, saa siirtyä seuraavaan jaksoon. Jotkut oppilaavat voivat olla tammikuussa kolmannessa jaksossa, toiset ensimmäisessä. Yksilöllisen menetelmän yksi tärkeimmistä pointeista on se, että oppimista/opetusta aikataulutetaan mahdollisimman vähän.

Jos oppilas on suorittanut esim. huhtikuussa kaikki jaksot hyväksyttävästi, hän voi siirtyä seuraavan luokan asioihin. Ei tilketöitä, eikä jarrutuksia, siihen perustuu yksilöllinen oppiminen.

Iloa ja rohkeaa kokeilumieltä sinulle!

Unknown kirjoitti...

Hei!
Miten konkreettisia välineitä käytetään tässä tyylissä? Opiskelevatko oppilaat pääosin kirjasta lukemalla tai koneella? Sisältyykö polkuun tehtäviä esim. kymppivälineillä? Monesti oppilaat suorittavat kirjojen tehtäviä kovin mekaanisesti, sillä tehtävät ovat kovin samanlaisia. Kierrätkö haastamassa oppilaita selittämään oppimiaan asioita sinulle vai miten selvität, että eivät vai tee kuten mallissa? Ymmärryshän on kuitenkin se tärkein juttu:).

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja menetelmiä sinulla, ihailen!
Kysyisin sellaista, että miten toimit hitaasti etenevien kanssa? Aina kun on niitä, jotka unohtuvat ajatuksiinsa eikä homma etene. Jos joku onkin vielä toukokuussa vaikka vasta toisessa jaksossa. Etenkin matematiikkaa ajattelen.
terv. vanha kettu ;)

Unknown kirjoitti...

Meillä on käytössä hyvin monipuoliset toimintavälineet: multilinkpalikat, helmet, kymmenjärjestelmävälineet, VaNen sauvat, hajotuskoneet, erilaisia mittavälineitä (pituus, paino, tilavuus), erilaisia lauta- ja noppapelejä jne. Mekaaninen kirjan paahtaminen ei ole se ykkösjuttu ollenkaan. En istu matikan tunneilla ollenkaan, vaan kierrän luokassa koko ajan. Pysähdyn hetken jokaisen kohdalla, jolloin katsotaan kotitehtävät, missä mennään, osataanko, tarvitaanko apua ja mitä kotitehtäviä oppilas valitsee seuraavaksi. Joskus vietän jonkun oppilaan seurassa kauemmin, joskus vähemmän aikaa. Riippuu siitä, kuka eniten juusri minun apuani tarvitsee. Osasinkohan auttaa sinua yhtään?

Unknown kirjoitti...

Kaikkein haastavinta onkin juuri niiden oppilaiden kanssa, jotka eivät pidä ääntä itsestään ja saattavat jäädä haaveilemaan itsekseen ja kaikki toiminta pysähtyy kuin seinään. Yleensä aloitan kiertelemisen juuri heistä ja varmistan, että he pääsevät vauhtiin heti tunnin alussa. Sitten hyökkään muiden kimppuun. Kun kierros on tehty, palaan aina niiden "haaveilijoiden" viereen.

Aina tämäkään ei auta. Joskus joudun tällaisen oppilaan kanssa harppomaan joitakin tehtäviä yli ja sanon, että niihin voi palata sitten vaikka keväällä, mikäli jää aikaa. Kaikkiin oppilaisiin ei tepsi tällainenkaan menetelmä, ei pidä lannistua silti.

Tuo mainitsemasi pelko voi käydä toteen, ellei opettaja ole hereillä. Kannustusta, kehuja ja palkintoja kehiin, niillä pääsee aika pitkälle.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Miten lapset käyttävät toimintavälineitä? Oletko laatinut jokaiselle välineelle käyttöohjeet/jokaiseen jaksoon toimintavälinetehtävät ja -ohjeet vai kuinka olet ratkaissut asian? Vai osaako lapsi itse jaksonsa aikana päättää, minkä toimintavälineen avulla hän asiaan perehtyy ja miten hän välinettä käyttää oppimisensa apuna?

Unknown kirjoitti...

Hei!

Toimintavälineiden käyttö neuvotaan aluksi ja työskentelyn aikana lapsi valitsee itselleen mieluisimman ja toimivamman välineen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitos tuhannesti valmiista pohjasta, jonka avulla on helppo lähteä organisoimaan yksilöllistä opetusta!
Jäin miettimään, että miten huomioit ne oppilaat, joille ko. tehtävät ovat helppoja, eli laskevat nopeasti. He pääsevät siis etenemään jaksoissa nopeasti, mutta annatko heille esim. vaikeampia lisätehtäviä? Kuuluuko alueiden tehtäviin siis vain perustehtäviä vai myös soveltavia/haastavampia pulmatehtäviä?

Olen itse suunnittelemassa vastaavanlaista systeemiä omille ykkösilleni ja pysähdyin miettimään tätä..
Vähän myös hirvittää antaa oppilaiden edetä esim. kakkosluokan asioihin, sillä olen todennäköisesti heidän kanssaan vain tämän kevään.. Toisaalta en halua jarrutella.

Mukavaa työviikkoa,
toivottelee eräs nuori opettajan alku :)