Ensimmäisen luokan äidinkieli

Kummallista, yksi asia johtaa toiseen. Mikäpä tässä on kirjoitellessa, aurinko paistaa, mittarissa -20 astetta ja fiilis on täydellinen.

Äidinkielen osio keväältä on vielä pahasti vaiheessa, mutta tästä ensimmäisestä jaksosta voi saada jo jonkinlaista osviittaa siitä, mitä on tulossa. Minulla on käytössäni Taikamaan aapinen ja sähköisenä alustana Opinaika. Dian tehtävät on laadittu näitä olemassa olevia materiaaleja hyödyntäen.

Edellisestä blogikirjoituksestani voisi helposti luulla, että olen puurtanut yksilöllistä mallia yksin. Jotta tällaiselta virhekäsitykseltä vältyttäisiin, haluan oikaista asian. Minulla on taustatukenani aivan äärettömän fantastinen porukka, kiitos Mielikuvituskoulun väki ja sieltä erityisesti Pekka Peura, Laura Tuohilampi ja Tero Toivanen. Heiltä saamaani tuen ja pönkkäyksen määrää on vaikea edes sanoiksi pukea, kiitos teille. Lisäksi innoittajinani on toiminut Anttilantalon moniammatillinen ja aktiivinen Satumetsän tiimi, minkä kanssa suunnitelmat jalostuvat ja saavuttavat lopullisen muotonsa käytännössä. Satumetsän osaavalla ja ammattitaitoisella porukalla monet ajatukset saavat ikään kuin uudet siivet. "Pulpetit luokasta ulos" - Maarit Korhonen on puskenut minuun vauhtia jakamalla omia kokemuksiaan muutoksesta ja muutosvastaisuudesta - ne pysäyttävät aina. Mitä erilaisempia ihmisiä kuuntelee, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että hyvin voivat oppilaat ja mielekäs työympäristö ovat ne asiat, joihin itse haluan olla vaikuttamassa. Muut kanssakulkijat toimivat ikään kuin peileinä itselleen.

Mitä käytännön toteutukseen omassa luokassani tulee, siitä voin ablodeerata Hyvinkään kaupunkia ja erittäin koulutusmyönteisiä esimiehiäni, jotka ovat valmiita uskomaan koulutuksen uusiin tuuliin ja luoviin ratkaisuihin. Pitkämielisinä ja joustavina ihmisinä he ovat kuunnelleet ideoitani, höyryämistäni ja impulsiivista perustelutulvaani ja antaneet minulle mahdollisuuden toteuttaa opetustyötäni intohimolla ja sydämellä. 

Äidinkielen ensimmäisen luokan kevään ohjeistukset

Nämä diat, samoin kuin matematiikan diat ovat vapaasti käytettävissä, muokattavissa ja toteutettavissa omiin käyttötarpeisiin sopiviksi. Koska diat on tehty kömpelöllä Powerpointilla, eikä minulla ole graafikon silmää puhumattakaan ammatillisista taidoista, suonette anteeksi epätäsmälliset muodot värityksineen.

Äidinkielen ensimmäisen luokan kevään ensimmäinen jakso

Ensimmäinen ajatus dioja valmistaessani oli ihmetys siitä, miten paljon erilaisia kielellisiä asioita ensimmäisen luokan kevääseen mahtuu. Helposti tulee tunne, että eihän siellä alkuopetuksessa muuta kuin "paskarrellaan" päivästä toiseen ja siinä kaiken "kivan puuhastelun" lomassa opetellaan lukemaan. Diasta olisi saanut paljon eloisamman lisäämällä sinne kuvia, mutta nyt siihen ei valitettavasti ollut aikaa.

E:stä se lähtee

Kolmannen ja neljännen kappaleen ylenpalttinen ja paatoksellinen kirjoitus ei ole vitsi, imeltely- tai vetistelyosuus blogissani, vaan haluan tuoda esille sen, että harva ihminen on yksin mitään. Onnistumisiin tarvitaan monenmoisia ihmisiä, paikkoja, materiaaleja ja vähän niitä onnenhippusiakin.

Muutosagentin rooli ei ole helppo, saatikka auringonsäteissä paistattelua. Silti haluan toimia näin, koska koen toimivani oikein ja oppilaiden parhaaksi. Ne kokemukset ja tulokset, mitä muutostyöni on saanut oppimisen tasolla aikaan, ovat niin myönteisiä, etten halua aikaisempaan palata. Jottei muutosintoon näänny ja kaiken uuden kokeilut aja ihmistä rotkon partaalle, kannattaa hommata jonkin sortin tukijoukot taaksensa. Yksin jaksaa hetken, muttei kovin kauan. Kannattaa etsiä samanhenkinen kollega tai marssia rehtorin pakeille esittelemään toimintaa.

Onnea muutokseen ja elämyksellisiä työpäiviä!

Matematiikan yksilöllinen polku ensimmäisen luokan keväälle

On asioita, jotka jäävät jahkailun asteelle ja tämä on ollut yksi niistä. Olen iloinen ja tyytyväinen, että minulla oli vihdoinkin aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja työni näkyväksi tekemiseen.

Minulla on käytössäni oppikirjana uusi Tuhattaituri ja sähköisenä oppimisympäristönä Opinaika. Olen käyttänyt yksilöllistä menetelmää jo pitkään, mutta nyt valovuosien jälkeen sain tehtyä polkusysteemin kirjalliseen muotoon.

Ideat ja ajatukset ovat vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, toivottavasti mahdollisimman moni saa tästä jotakin käyttökelpoista työhönsä.

Ohjeistusta tulevaan

Kuva liimataan A4 matematiikan vihkoon. Siinä se sitten töröttää ohjeistuksena loppukevättä ajatellen. Vanhemmille tiedotan asiasta wilmassa ja arviointivarttien yhteydessä, jolloin kaikki tärkeät henkilöt oppimista ajatellen ovat läsnä - oppilas, huoltajat ja minä.

Ykkösen kevään ensimmäinen jakso

Oppilas voi suorittaa opeteltavan jakson joko sähköisesti tai kirjasta. Kun hän on suorittanut yhden osion, hän merkkaa valkoiseen tyhjään ruutuun rastin ja voi siirtyä tekemään seuraavaa osiota. Kun jakson kaikki osiot on suoritettu, hän arvioi omaa osaamistaan kolmiossa. Lisäksi oppilas arvioi, mitkä asiat tässä jaksossa olivat ne parhaimmat asiat.

Kun oppilas on itsearvioinnit suorittanut, hän pyytää opettajalta testin, missä mitataan jaksossa suoritettuja asiota. Testi arvioidaan pisteillä 0-30. Jotta oppilas voi siirtyä uuteen jaksoon, hänen tulee saada testistä vähintään 20 pistettä. Sydämiä on vain kolme, sillä uskon, että kolmella yrittämällä pistemäärä saavutetaan. Oppilas voi tehdä testin kirjallisesti tai suullisesti.

Ykkösen kevään toinen jakso

Ennen varsinaisen uuden jakson alkamista oppilas opiskelee asian itse, kaveri opettaa asian tai opettaja ohjaa oppilaan eteenpäin. Kukaan ei voi siis laput silmillä pyyhältää tehtävästä ja jaksosta toiseen ymmärtämättä asiaa. Suurin osa oppilaista hoksaa tehtävät puolesta sanasta, kun taas jotkut oppilaat tarvitsevat paljon ohjausta ja tukea opiskeltavan asian haltuun ottamisessa. Yksi parhaimmista asioista yksilöllistämisen saralla onkin tuo erilaisuus, josta jouhevasti päästään oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja tuen määrään. Kun jotkut viilettävät omia polkujaan pitkällä, niin minulla on kosolti aikaa neuvoa niitä, jotka tukeani ja ohjausta eniten tarvitsevat.

Ensimmäisen luokan kevään kolmas jakso

Meillä on viikossa neljä tuntia matematiikka ja lisäksi yksi ylimääräinen tunti, koska koulumme tekee tiivistä yhteistyötä samassa rakennuksessa olevan esikoulun kanssa. Tämä ylimääräinen tunti on sijoitettu Satumetsän toiminnalliseen matematiikkaan, jossa n. 10 oppilaan ryhmät muodostetaan sekä koululaisista, että esikoululaisista. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa mukana on myös yksi kakkosluokka. Satumetsän toiminnassa jokainen ryhmän ohjaaja valmistelee neljä oppituntia valitsemastaan aiheesta ja jokainen oppilas kiertää kuudessa eri ryhmässä. Kakkosluokkalaisille on tarjolla ohjelmoitia ja Lego-technic rakentelua. Olen kertonut Satumetsän toiminnasta aikaisemmin blogissani otsikolla Mieletöntä matikkaa Satumetsän tyyliin.

Neljäs jakso

Oppitunneilla oppilaat etenevät omien taitojen ja kykyjen mukaan jaksosta toiseen jarruttelematta. Taidan olla sen verran urilleni jämähtänyt vanha jäärä, että mulla on käytössä yhä kotitehtävät. Erilaista niissä on kuitenkin se, että oppilas saa itse valita kotitehtävänsä. Kotitehtävät ovat kuitenkin opiskeltavasta jaksosta tai sitten ne voivat olla myös seuraavan uuden aiheen opiskelu. Uuden asian voi opiskella kirjasta tai sitten Opinajasta. Kotitehtäviä tulee aina jokaiselle olitpa sitten ensimmäisessä tai viimeistä edellisessä jaksossa. Perustelen tapaani toimia sillä, että jokaisen on opittava tekemään töitä ja ponnistelemaan sitkeästi elämässä eteenpäin. Näin taitavat ja nokkelatkaan oppilaat eivät selviä tyhjää reppua edestakaisin kanniskelemalla.

Kevään viides ja viimeinen jakso

Viides ja viimeinen jakso ennen Suvivirttä? Joillakin oppilailla on näin, mutta osa alkaa suorittaa jo kakkosen syksylle kuuluvia jaksoja jo ykkösen keväällä. Miksi toimin näin? En halua jarruttaa, enkä latistaa oppimisen intoa ja iloa. Jos edelliset asiat on jo opittu, niin miksi turhaa tarjota tilketyötä, jos uusia haasteita odottaa jo oven takana.

Äidinkielen yksilölliset polut "eppujen" osalta ovat vielä vaiheessa, mutta uskoisin ehtiväni ainakin kevään materiaalin saattaa julkaisukuntoon ennen kuin kevätlukukausi pyörähtää käyntiin.

Matikkatalkoissa ja hienosti seitsemäs sija yli tuhannen luokan joukosta

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille iloa ja muutosmyönteisyyttä uuteen vuoteen 2016.

Sumdog haukkuu luokassa

Sain erinomaisia vinkkejä pelilliseen matematiikan oppimiseen Nurmijärven Kuuma-pop päivillä keväällä 2014. Mm. yksi näistä peleistä oli ilmainen, verkossa pelattava Sumdog, jota päätin kokeilla omilla oppilaillani. Mietitytti tosin se, miten oppilaat haasteista selviäisivät, koska peli on englanninkielinen.

Näyttöruudun näkymä peliin kirjautuessa

Huoleni osoittautui täysin turhaksi. ”Mitä tarkoittaa smalest ja mitä tarkoittaa largest”, huudot kaikuivat koneiden äärestä. Muutamien suomennoksien jälkeen pelit pääsivät vauhtiin. Mielenkiintoisuutta lisää ehdottomasti se, että jokainen pelaaja saa luoda pelimaailmaan oman hahmonsa. Lisäksi tehtävissä on vastustajia muualta maailmasta tai vaikkapa naapurikoulusta. Meillä oppilaat yrittävät saada vieruskaverin vastustajakseen, jolloin he valitsevat saman pelin yhtaikaa.

Suomi-tyttö sai vastustajakseen Emma W:n

Peliin pääsee osoitteesta http://www.sumdog.com/teacher. Sinun täytyy ensin itse rekisteröityä käyttäjäksi. Saat käyttäjätunnuksen ja salasanan sähköpostiisi. Suurin työ on kirjata oppilaat pelin käyttäjiksi. Kun oppilaat on kirjattu, ohjelma antaa heille automaattisesti käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotka voit tulostaa ja teipata luokan seinälle, jolloin niiden etsiminen ei syö aikaa muulta oppimiselta. Kirjoitutin osoitteen tunnuksineen myös matikan kirjan kanteen, joten peliä voi pelata myös kotona.

Opettaja on kirjautunut, koulu valittu, oppilaiden kirjaaminen kesken

Oppilaan pelin etusivun vasemmassa reunassa on palkki, jossa lukee LEVEL ja TOPICS. Olen valinnut kakkosluokkalaisille kakkostason. Selviävät siitä mainiosti ja silti yleensä haastetta riittää. Tehtävätyyppejä pelissä on 5 (lukujonot, yhteen-ja vähennyslasku, kerto-ja jakolasku sekä sekoitus kaikista tehtävätyypeistä).

Oppilas on pelivalikossa. Hän on kakkostasolla ja harjoittelee jakolaskua.

Oman nimen alta, oikeasta yläreunasta löytyy laatikko, jossa voi muokata omaa pelihahmon hiuksia, vaatetusta, kasvoja jne. Meillä yksi oppilaista oli selvittänyt asian kotona ja jakoi seuraavana päivänä tiedon koko luokalle. Tyttöjen mielestä on erittäin tärkeää millaiselta oma pelihahmo näyttää. Oikeassa reunassa olevasta alimaisesta laatikosta voi tarkistaa pisteensä. Pelissä on myös kauppa, josta voi ostaa erilaisia tarvikkeita ansaitsemillaan kolikoilla. Olen säätänyt niin, että kauppa on ainoastaan auki koulupäivän jälkeen.

Pelihahmon muokkausta - varmaan kampaajalla

Kaveri kannustaa vieressä

Sumdog sisältää kymmenen eri tasoa, joita oppilaat voivat vaihdella tietojensa ja taitojensa mukaan. Peli kehittää myös vuorovaikutustaitoja, sillä oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan kielellisissä haasteissa ja tavoissa kerätä pisteitä. Ilon ja naurun hetkiä tuottaa erityisesti se, jos minä intoudun pelaamaan ja kämmään totaalisesti.
Erityisesti peli motivoi oppilaita, joilla on haasteita matematiikassa. Sumdog toimii erinomaisena eriyttäjänä; sekä alas- että ylöspäin. Pelin etu on se, ettei se väsy milloinkaan. Voin suositella Sumdogia aina eskarista kuudenteen luokkaan asti.

Istu kauniisti, hiljaa ja kiemurtelematta!

Hyvinkäällä Anttilan koulun toisen luokan oppilaat saavat itse valita työskentelypaikkansa. Työ maistuu yleensä parhaiten siinä paikassa, minkä on itse valinnut. Luonnostaan liikkuvaa lasta on kauheaa pakottaa istumaan hiljaa. Paikan valitseminen ei ole minulta pois. Miksen sallisi oppilaideni valita paikkaansa ja liikkua? Sitäpaitsi - liikunhan itsekin tunnilla koko ajan.

Istun hetken tässä - avustajan rooli on kiertää, ohjata ja neuvoa

Vierekkäin, tarpeeksi kaukana, mutta lattialla

Parin kanssa on parasta

Inkkari-istunta sopii välillä

Seison pöydän päädyssä ja nojaan pöytään

Polvet koukussa Sumdog-peli sujuu

Oikeastaan keittiöjakkara ei ole yhtään hullumpi istuin

Haen värikyniä, saksia ja liimaa, ne ovat luokan sivupöydällä

Tyttöjengissä työ maistuu - lattialla tyyny vatsan alla

Jos saan valita, niin matolle ehdottomasti

Mukavaa, kun erityisopettaja on selustatukena

Sohvalla on parhainta

Pöydän ääressä oli rauhallinen soppi - on aikaa mietiskellä ja tuumailla

Olen kyhännyt porrasjakkarasta konttorini

Tietsikalla työskennellessä voi hyvin kyykytellä varpaillaan

Jospa lymyilenkin pöydän alla....

Säädetyillä jalkatuilla varpaat kiemurtelevat vapaasti

Minkä paikan sinä valitsisit? Mikä sopisi sinulle parhaiten? Mikä paikka motivoisi sinua työskentelemään innokkaasti?

Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

"kiirakorvet" ja "teemuselänteet"

"Hyvinkäällä on hyvä huomen"

Anttilan koululla 25.2.2014 klo 8.00
Koulun kello soi! Käytävä täyttyi nyssäköistä ja pussukoista. Kypärät kolisivat lattialla ja iloinen puheen sorina kävi taukoamatta. Oli tulossa jännittävä päivä! Olimme lähdössä jäähallille; Hyvinkään Ringette-seura oli kutsunut ja sponsoroinut meille bussikyydin ja lajiin tutustumistunnin Hyvinkään jäähallille.

Milloin se bussi tulee? Ollaanko me siellä koko päivä? Kysymyksiä sateli koko ajan. Joku murjottaa luokan sohvalla. Syykin selviää: luistimet ja kypärä ovat unohtuneet kotiin. Voihan harmitus! Onneksi kisakatsomossa tarvitaan myös kannustusjoukkoja.

Reppukin on joltakin jäänyt kotiin. Joku luuli, ettei oppikirjoja tarvita tänään ollenkaan. Tästäkin selvitään! Onneksi opiskeltavia asioita voi harjoitella myös verkossa.

Hmmm.... joku osaa lukea sujuvasti, muttei osaa kirjoittaa sanaa po-ro. Kirjain-äänne-vastaavuuden kuulemisessa taitaa olla häikkää. Erityisopettaja pelasti ja tulee luokkaan samanaikaisopettajaksi. Rauhaa saadakseen hän kaappasi yhden oppilaan mukaansa, ja muut jatkoivat omia hommiaan.                                                                            

Malttamaton porukka jäähallin edessä

"Muista ottaa mukaan puhelin, huoltajien numerot ja oma kassi", muistuttelen itseäni - eiköhän näillä pärjätä - tuumasin. 

Yhdeksältä istuttiin jo bussissa. Tästä tulisikin ihan mahtava päivä. Kun bussi kaartaa jäähallin pihaan, meitä ollaan vastassa ja iloiset tervetulotoivotukset kaikuvat jo kauas.

Ääh ja puuh! Hiki virtaa!

Pukukopit löytyivät ja luistimet kaivettiin esiin. Alkoi todellinen voimain koetus! ”Nää ei mahdu jalkaan, mun nauhat ei ylety, voitko auttaa” – lähes 48 jalkaa sojotti ilmassa. Onnekseni ringetteseuran aktiivit riensivät avukseni. Vihdoinkin kaikilla oli luistimet jalassa ja päästiin jäälle.

Valmiina 

Ringetterenkaat jäällä ja mailat ojossa - tästä se lähtee. Aluksi kuunnellaan ohjeita ja sitten täysi höyry päälle. Mukana retkellä ovat myös Anttilan koulun 1. A-luokka, joten lähes 50 oppilasta valtaa Hyvinkään Sveitsin jäähallin tunniksi.

Miten suloista!
Näenkö oikein; pinkki kypärä, vaalenpunaiset housut, luistimet ja hansikkaat? Pukeutuminen on tärkeää myös kaukalossa, eikä sen merkitystä passaa mitätöidä. Sävysävyyn oleva kokonaisuus ratkaisee. Ihanaa - tytöt ovat tyttöjä - eläköön naisellinen turhamaisuus. 

Harjoittelun iloa ja riemua

Oikea ote ja asento

Tunnin mittainen harjoittelu oli saanut posket hehkumaan. Oli aika kiittää ohjaajia hienosti järjestetystä päivästä ja asiantuntevasta ohjauksesta. Olen mykistynyt tästä Hyvinkääläisestä tavasta tehdä työtä lasten ja nuorten hyväksi! "Hyvinkäällä on hyvä huomen", ei olekaan pelkkä paperiin kirjoitettu lause.

Säpinää ja liikettä tunnin verran

Innokaita luistelijoita odotti vielä pieni yllätys. Jäähallin aulatiloihin mitallikaapin viereen oli katettu pöytä, mistä pienet ringette-pelaajat saivat hakea mehua. Mehu maistui vaudikkaan urheilusuorituksen jälkeen ja tyytyväisinä lapset lähtivät pihalla odottelevaan bussiin.

Onnellisen väsyneet pienet pelaajat kapusivat raukeina bussiin. Päivä taisi olla monelle ikimuistoinen. Voi olla, että lajiin tutustumisen myötä ringette-seura saa jatkossa uusia innokkaita harrastajia riveihinsä.

Katselin bussissa nököttäviä "lapsiani". Tunsin jälleen suurta ylpeyttä heistä, sillä jokainen pikkuoppilas muisti tervehtiä kuljettajaa ja kiittää kohteliaasti kyydistä.

Koululla oppilaita odotti valmis lounas: kanakeittoa, leipää, maitoa ja jälkkäriksi omenaa. Maittava ruoka teki kauppansa reippaan luistelusession lopuksi. Jälleen kerran tulee miettineeksi omaa rooliaan. Miten tärkeää ja arvokasta työtä saankaan olla tekemässä toisten samanhenkisten ihmisten kanssa!

 Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

Tasapuolisuuden ja tasapäistämisen dilemma

Ensimmäinen luokka

Kun ensimmäinen luokka koulussa aloitetaan, on erilaisuuden kirjo huikea; yksi on sosiaalisesti taitava, toinen motorisesti, joku on kärsivällinen, joku kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, yksi puhuu paljon, joku vetäytyy ja on hiljainen, toinen rakastaa musisointia, jonkun toisen intohimo on pelaaminen, yhden hienomotoriikka on vertaansa vailla ja jonkun toisen on vaikea piirtää edes tikku-ukkoa. Näin kuuluukin olla. Kaikki kukat saavat rönsytä, mikäli ne eivät ryöstä tilaa toisilta, on minun mottoni.

Opettajan tehtävä on tukea jokaisen oppimista ja kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Tähän jokainen opettaja varmasti pyrkii. Miten sitten tulisi eriyttää opetusta niin, että heikot oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja erityisen taitaville tarjotaan uusia haasteita, jotka vastaavat heidän taitotasoaan. Ongelmaa ei suinkaan helpota se, että usein oppilaat haluavat tehdä samaa kuin toinenkin. Miksi tuo saa pelata, kirjoittaa tai tehdä noita tehtäviä ja miksi tuolla on erilainen kirja?

Aasta se alkaa

Tasavertaisuus

Tasavertaisuudella tarkoitetaan ”yhtä suurta tai tasa-arvoista”. Tasa-arvo lain edessä tarkoittaa, että laki on sama kaikille. Lakien ja tuomarien on siis kohdeltava kaikkia samalla tavoin riippumatta sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, sosio-ekonomisesta taustasta ja muusta vastaavasta.

Meillä peruskoulussa peräänkuulutetaan tasavertaisuutta. Jokainen lapsi on erityinen ja oikeutettu saamaan ikä- ja kehitystasolleen sopivaa hyvää opetusta. Jokaista oppilasta tulee kohdella tasapuolisesti ja arvokkaasti. Jokainen meistä ansaitsee kiitoksen hienoista suorituksista ja taidoista tiedostaakseen, että on hyvä ja taidokas juuri tässä asiassa. Onko yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus sitä, että kaikille mitataan koulussa kaikkea saman verran? Vai olisiko se sittenkin sitä, että antaisimme jokaiselle hänen tarpeensa mukaisesti?

Kuvat ClipArtista

Integrointi ja inkluusio

Tasavertaisuuden jatkumona toivotetaan tervetulleiksi integrointi ja inkluusio inklusiivisine kasvatuksineen, ja matkataan kaikille kohti yhtenäistä peruskoulua. On yleistä tukea, tehostettua tukea ja erityistä tukea. Onko niin, että eriyttämisen, integroinnin, ja tuen antamisen huumassa on lahjakkaiden oppilaiden huomioinen unohtunut kokonaan?

Opettajien syyllistäminen on turhaa, sillä monet heistä työskentelevät jo nyt äärirajoillaan. Usein tätä tuen antamisen sumaa on purkamassa erityisopettaja yhdellä tai kahdella viikkotunnilla ja se ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Osa luokista on onnellisessa asemassa saadessaan kouluavustajan, joka tukee erityisen haastavia oppilaita luokassa.

Mitä tekevät nokkelat, näppärät, taitavat, nohevat tai lahjakkaat? Missä välissä opettaja ennättää kehua, kannustaa ja kiittää heitä, tai olla kiinnostunut heidän tekemisistään? Ovatko he ryhmä, jotka saavat selviytyä itsekseen ja yrittää pärjätä omillaan? Syydetäänkö heille lisätehtävää lisätehtävän perään, että ovat ainakin hiljaa eivätkä vaatisi mitään?

Älä kovin kehu, ylpistyy vielä

Kahlitsevatko meitä suomalaisia yhä sanonnat, ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” tai ”ei kannata kovin kehua, siitä voi ylpistyä”? Annammeko tarpeeksi kiitosta niille, jotka ymmärtävät tehtävät lauseen puolikkaasta? Pitääkö kaikkien olla samanlaisia, samassa kohdassa ja samalla sivulla, jotta olisimme tasa-arvoisia? Voisimmeko arvostaa myös erilaisuutta, joka näkyy joillakin oppilailla taidokkuutena ja erityislahjana jollakin osa-alueella? Olisiko mahdotonta nostaa jalustalle myös taitavia oppilaita samoin kuin annamme kiitosta ja pönkitystä niille, jotka kamppailevat haaste- ja ongelmaviidakossa? . Kun opimme arvostamaan toistemme erilaisuutta, huomaamme, että kiitoksen antaminen ei ole keneltäkään pois; ei siltikään, olivatpa taitomme sitten synnyinlahjana saatuja tai ahkeruudella ansaittuja.

Joka kuuseen kurkottaa.... 

Oppimista pienryhmissä taitojen mukaan

Meillä Hyvinkäällä Anttilantalossa on yritetty ratkaista (6-7v.) kielellisen eriyttämisen ongelma tarjoamalla oppilaille samalla tunnilla sekä varhaista tukea että eriyttämällä opetusta ylöspäin. Esikoululaiset ja ekaluokkalaiset jaetaan syksyllä 10 oppilaan sekaryhmiin. Ryhmät muodostetaan oppilaiden kielellisten valmiuksien perusteella. Jokainen ryhmä saa opetusta yhden viikkotunnin äidinkielessä. Tunnin sisältö ja rakenne ovat kaikille ryhmille sama. Eriyttävä opetus tehdään harjoitusten kautta. Taitavat lukijat saavat haasteita, joissa heidän lukemisen ja kirjoittamisen taitoja punnitaan aivan eri tavalla, kuin ryhmässä, jossa vasta opetellaan kirjaimia ja äänteitä. Tässä eriyttämisen muodossa jokainen oppilas saa taitojansa vastaavaa kielellistä opetusta ainakin yhden oppitunnin verran viikossa. Oppilasryhmä saa opettajan jakamattoman huomion. Muilta osin oppilas työskentelee omassa ryhmässään, omassa viitekehyksessään, joka on tärkeää vertaisoppimisessa.

Matematiikan yksilöllisen oppimisen menetelmä

Matematiikan opetuksessa olen tarttunut tasavertaisuuden ja tasapäistämisen ongelmaan käyttämällä yksilöllisen oppimisen menetelmää, missä jokainen oppilas saa edetä oppimisessaan omaan tahtiin ilman aikataulutusta. Tällöin minulle jää runsaasti aikaa antaa tukea sitä tarvitseville, kun taas taitavat ja nopeat pääsevät etenemään ilman junnausta ja tilketyönä annettuja lisätehtäviä.

Tasa-arvo on tärkeä asia. Kunpa vielä oppisimme aidosti ja vilpittömästi riemuitsemaan toistemme erilaisuudesta - siitäkin, että joku sattuu olemaan lahjakkaampi, taitavampi ja nokkelampi kuin minä.

Lahjakkaat lapset: 
Teksti on julkaistu aikaisemmin Lahjakkaat lapset sivuilla, osoitteessa 
http://lahjakkaatlapset.fi/2014/02/05/tasapuolisuuden-ja-tasapaistamisen-dilemma/

Loppukevennys:

   

                         

                               Teemu Selänne, kaikkien aikojen kiekkolegenda!

Teemussa tuntuu yhdistyneen kaikki maailman hyvät ominaisuudet: sydämen sivistys, hienotunteisuus, pelisilmä, ahkeruus, sinnikkyys, nopeus, kestävyys jne. Hyveiden määrä on loputon. Onhan mahtavaa olla suomalainen juuri näinä hetkinä. Hienoa, Teemu ja hienoa suomalaisuus! Huippufiilis ja Teemun taidokkuus jäällä eivät kuitenkaan ole tulleet itsestään.

Minä epäurheilijamaisena ihmisenä en tietenkään tiedä jääkiekosta mitään, mutta rohkenen ottaa joitakin ”heittoja” pelin avaamiseksi. Onkohan opettaja luisteluttanut Teemulla kehää, ettei hitaampi luistelija pahottaisi mieltään, turhaantuisi ja heittäisi kypärää kaukalon kaiteeseen? Onkohan Teemun pitänyt kaikkien luistelutuntien aikana toimia ns. apuluisteluopena, tai onkohan hän joutunut luistelemaan aina eri luistimilla (pikaluistimet, kaunoluistimet) ikään kuin laajentaakseen ja syventääkseen osaamistaan? Onkohan Teemun täytynyt joka tunnin aluksi kerrata liukumista ja tönkköluistelua eteenpäin? Mikä ihme siinä onkaan, että todennäköisesti taito- ja taideaineissa voi edetä omien kykyjen ja taitojen mukaan, mutta oppikirja on niin pyhä ja koskematon, että maaliin pitää tulla aina kaikkien rintarinnan ja yhtaikaa.

Sitkeä harjoitus tekee mestarin

Nyt en tarkoita sitä, etteikö huippukiekkoilija harjoittelisi samoja kuvioita tai teknisiä juttuja miljoonia kertoja, tai niin kauan, että ne automatisoituvat käytänteiksi niin, että kun pelissä tulee tietty kohta, hän hallitsee juuri tuon kyseisen kuvion kuin itsestään. Mikä on ajanut Teemun jäälle harjoittelemaan ja taas harjoittelemaan? Todennäköisesti rakkaus, motivaatio ja intohimo lajiin ovat vetäneet miestä jäälle. Niitä ei ole häneltä nitistetty pois.

Tuskin tuntisimme tai tietäisimme Teemu Selänteestä mitään, jos taitavat valmentajat, opettajat ja kannustava kotiväki eivät olisi nähneet tämän pienen pojan lahjakkuutta ja antaneet hänen kehittyä taitojensa ja kykyjensä edellyttämällä tavalla maailman huipulle ykköspelaajaksi.

Super-Teemu

Tulee kuitenkin muistaa, että super-Teemu ei yksin olisi kentällä mitään. Hänen ympärillään olevat taidokkaat muut pelaajat ja taustajoukot ovat mahdollistaneet hänen äärettömän lahjakkuuteensa loistaa kaukaloiden kuninkaana. Mieletöntä tiimityötä ja yhteispeliä; meillä olisi paljon opittavaa. Teemu päästetään kentälle vielä pronssipelin viimeisiksi minuuteiksi – kyllä, hattutemppua varten. Näin tekevät USA:n miehet ja näin toimi myös Suomen joukkue. Tässä on oivallinen esimerkki lahjakkuudesta, sen tukemisesta ja mahdollistamisesta polkematta ketään tai ryöstämättä keneltäkään toiselta tilaa. Olin väärässä - hyvä niin -olemme osanneet riemuita toisen erilaisuudesta, taitavuudesta ja lahjakkuudesta – siitäkin huolimatta, ettei meistä kaikista ei tule Teemu Selänteitä koskaan.

Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

Lisätietoja yksilöllisen oppimisen menetelmästä maot.fi by Pekka Peura

Innostuu, jos ei innostu, innostuuko koskaan....

Mietin monesti millaisia jälkiä olen taakseni jättänyt. Miten yksilöllinen oppimisen menetelmä on vaikuttanut oppilaisiin? Miten he ovat sen kokeneet ja mitä mielikuvia se on heihin jättänyt. Iina Helenius muistelee 12 vuoden takaisia matematiikan tunteja Karamziinin koulussa Espoossa.

Iina Helenius

Uusi oppimistyyli alakoulussa

Kokeilimme ala-asteella matematiikan opiskelussa uudenlaista oppimistyyliä, jossa huomioitiin jokaisen oppilaan taitotaso ja tarpeet. Jokainen sai edetä omaan tahtiinsa, lahjakkaammat oppilaat saivat haastavampia tehtäviä, kun taas hieman heikommin pärjäävät harjoittelivat enemmän perusasioita. 

Rento ja mukava työympäristö

Myös työympäristö oli mukava ja rento, sillä jokainen oppilas sai tuoda oman tyynynsä luokkaan ja tehdä tehtäviä haluamassaan paikassa, vaikkapa lattialla makoillen. Ala-asteikäisen mielestä tällainen opiskelutapa oli paljon motivoivampi, kuin vanhanaikainen ja jäykkä tapa, jossa oppilaat istuvat pulpettiensa takana opettajan seistessä edessä. Lisäksi luokassa oli myös matikka-aiheisia pelejä, joita sai pelata kun tehtävät oli tehty sekä muita tarvikkeita, kuten palikoita joita sai käyttää tehtäviä tehdessä apuna.

Muille erikoinen olikin oppilaille tavallista

Itse en tuolloin kokenut oppimistyylin olevan mitenkään erikoinen, koska en ollut juuri muunlaista nähnytkään. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa huomasin kuitenkin, kuinka opetuksessa jäätiin helposti heikompien tasolle, ja asioissa edettiin hitaimman mukaan. Se oli varmasti lahjakkaimpien mielestä kovin turhauttavaa, eivätkä heikoimmin pärjäävät saaneet samalla tavalla huomiota. Uudenlaisen oppimistyylin vahvuus onkin siinä, että jokaiselle lapselle voidaan antaa yksilölliset tehtävät, jotka tuovat haasteita ja sitä kautta motivoivat opiskelemaan ja keskittymään. 

Onko hidas tyhmä ja nopea taitava

Opetuksessa ei myöskään millään tavoin korostettu sitä, että jotkut oppilaat olisivat jollain tavoin huonompia, vaan kannustettiin jokaista tekemään tehtäviä omaan tahtiin ja kilpailemaan itsensä kanssa. Kysyä tietenkin sai, jos jokin asia oli jäänyt epäselväksi. Monelle lapselle kysymysten esittäminen koko luokan kuullen voi tuntua pelottavalta, koska pelkää tulevansa nolatuksi. Rento ilmapiiri sen sijaan rohkaisi oppilaita kysymään opettajalta vaikeilta tuntuvista tehtävistä vaikka kahden kesken ja uskon, että kynnys kysymyksen esittämiseen pieneni huomattavasti.

Jokaisen oppilaan menetelmä

Mielestäni tämän kaltainen opetustyyli tarjoaa jokaiselle oppilaalle paremmat mahdollisuudet pysyä motivoituneena sekä kehittyä yksilöllisten valmiuksiensa mukaan.

Teksti ja kuvat Iina Helenius 20 v. hammaslääketieteen opiskelija Espoo