Mietin monesti millaisia jälkiä olen taakseni jättänyt. Miten
yksilöllinen oppimisen menetelmä on vaikuttanut oppilaisiin? Miten he ovat sen
kokeneet ja mitä mielikuvia se on heihin jättänyt. Iina Helenius muistelee 12
vuoden takaisia matematiikan tunteja Karamziinin koulussa Espoossa.
![]() |
Iina Helenius |
Uusi oppimistyyli alakoulussa
Kokeilimme
ala-asteella matematiikan opiskelussa uudenlaista oppimistyyliä, jossa
huomioitiin jokaisen oppilaan taitotaso ja tarpeet. Jokainen sai edetä omaan tahtiinsa, lahjakkaammat
oppilaat saivat haastavampia tehtäviä, kun taas hieman heikommin pärjäävät
harjoittelivat enemmän perusasioita.
Rento ja mukava työympäristö
Myös työympäristö oli mukava ja rento,
sillä jokainen oppilas sai tuoda oman tyynynsä luokkaan ja tehdä tehtäviä
haluamassaan paikassa, vaikkapa lattialla makoillen. Ala-asteikäisen mielestä
tällainen opiskelutapa oli paljon motivoivampi, kuin vanhanaikainen ja jäykkä
tapa, jossa oppilaat istuvat pulpettiensa takana opettajan seistessä edessä.
Lisäksi luokassa oli myös matikka-aiheisia pelejä, joita sai pelata kun
tehtävät oli tehty sekä muita tarvikkeita, kuten palikoita joita sai käyttää
tehtäviä tehdessä apuna.
Muille erikoinen olikin oppilaille tavallista
Itse en
tuolloin kokenut oppimistyylin olevan mitenkään erikoinen, koska en ollut juuri
muunlaista nähnytkään. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa huomasin kuitenkin,
kuinka opetuksessa jäätiin helposti heikompien tasolle, ja asioissa edettiin
hitaimman mukaan. Se oli varmasti lahjakkaimpien mielestä kovin turhauttavaa,
eivätkä heikoimmin pärjäävät saaneet samalla tavalla huomiota. Uudenlaisen
oppimistyylin vahvuus onkin siinä, että jokaiselle lapselle voidaan antaa yksilölliset
tehtävät, jotka tuovat haasteita ja sitä kautta motivoivat opiskelemaan ja
keskittymään.
Onko hidas tyhmä ja nopea taitava
Opetuksessa ei myöskään millään tavoin korostettu sitä, että
jotkut oppilaat olisivat jollain tavoin huonompia, vaan kannustettiin jokaista
tekemään tehtäviä omaan tahtiin ja kilpailemaan itsensä kanssa. Kysyä tietenkin sai, jos jokin asia oli jäänyt
epäselväksi. Monelle lapselle kysymysten esittäminen koko luokan kuullen voi
tuntua pelottavalta, koska pelkää tulevansa nolatuksi. Rento ilmapiiri sen
sijaan rohkaisi oppilaita kysymään opettajalta vaikeilta tuntuvista tehtävistä
vaikka kahden kesken ja uskon, että kynnys kysymyksen esittämiseen pieneni
huomattavasti.
Jokaisen oppilaan menetelmä
Mielestäni
tämän kaltainen opetustyyli tarjoaa jokaiselle oppilaalle paremmat
mahdollisuudet pysyä motivoituneena sekä kehittyä yksilöllisten valmiuksiensa
mukaan.
Teksti ja kuvat Iina Helenius
20 v. hammaslääketieteen opiskelija Espoo
2 kommenttia:
Mukavalta kuulostaa! Itsekin toteutan samantapaista pedagogiikkaa; perusasiat kaikille, yksilöllisesti lisäteht. ja valinnanmahdollisuuksia on. Pelit, sudokut, välinematikka, monisteita, tikkupulmia, kertotaulupalapeli jne. jne.
Hienoa, jos yläkouluissakin herättäisiin vielä joskus siihen, että motivaatiota pitää olla... :/
Kuulostaa mahtavalta! Itse olen kehitellyt menetelmää siten, että jokainen saa edetä oppikirjassa omaan tahtiinsa ja jokainen oppilas tekee ne kirjan pulma- ja pähkinätehtävät - eivät vain taitavat. Luin jostain tutkimuksen (vuosia sitten), jossa todettiin, ettei matemaattinen ajattelu kehity, jos koskaan ei saa laskettavakseen muita kuin mekaanisia tehtäviä. Yksilöllisen oppimisen menetelmä mahdollistaa tämänkin. Kun nokkelat pyyhältävät omissa oloissaan, minulle jää ruhtinaallisesti avata haastavampia tehtäviä heikommille oppilaille. Kyllä yläkoulu herää, herätys on jo monilla käynnissä. Tsemppiä sinulle työhösi - mukava kuulla, että tuntisi ovat noin vaihtelevia ja rikkaita.
Lähetä kommentti