Sumdog haukkuu luokassa

Sain erinomaisia vinkkejä pelilliseen matematiikan oppimiseen Nurmijärven Kuuma-pop päivillä keväällä 2014. Mm. yksi näistä peleistä oli ilmainen, verkossa pelattava Sumdog, jota päätin kokeilla omilla oppilaillani. Mietitytti tosin se, miten oppilaat haasteista selviäisivät, koska peli on englanninkielinen.

Näyttöruudun näkymä peliin kirjautuessa

Huoleni osoittautui täysin turhaksi. ”Mitä tarkoittaa smalest ja mitä tarkoittaa largest”, huudot kaikuivat koneiden äärestä. Muutamien suomennoksien jälkeen pelit pääsivät vauhtiin. Mielenkiintoisuutta lisää ehdottomasti se, että jokainen pelaaja saa luoda pelimaailmaan oman hahmonsa. Lisäksi tehtävissä on vastustajia muualta maailmasta tai vaikkapa naapurikoulusta. Meillä oppilaat yrittävät saada vieruskaverin vastustajakseen, jolloin he valitsevat saman pelin yhtaikaa.

Suomi-tyttö sai vastustajakseen Emma W:n

Peliin pääsee osoitteesta http://www.sumdog.com/teacher. Sinun täytyy ensin itse rekisteröityä käyttäjäksi. Saat käyttäjätunnuksen ja salasanan sähköpostiisi. Suurin työ on kirjata oppilaat pelin käyttäjiksi. Kun oppilaat on kirjattu, ohjelma antaa heille automaattisesti käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotka voit tulostaa ja teipata luokan seinälle, jolloin niiden etsiminen ei syö aikaa muulta oppimiselta. Kirjoitutin osoitteen tunnuksineen myös matikan kirjan kanteen, joten peliä voi pelata myös kotona.

Opettaja on kirjautunut, koulu valittu, oppilaiden kirjaaminen kesken

Oppilaan pelin etusivun vasemmassa reunassa on palkki, jossa lukee LEVEL ja TOPICS. Olen valinnut kakkosluokkalaisille kakkostason. Selviävät siitä mainiosti ja silti yleensä haastetta riittää. Tehtävätyyppejä pelissä on 5 (lukujonot, yhteen-ja vähennyslasku, kerto-ja jakolasku sekä sekoitus kaikista tehtävätyypeistä).

Oppilas on pelivalikossa. Hän on kakkostasolla ja harjoittelee jakolaskua.

Oman nimen alta, oikeasta yläreunasta löytyy laatikko, jossa voi muokata omaa pelihahmon hiuksia, vaatetusta, kasvoja jne. Meillä yksi oppilaista oli selvittänyt asian kotona ja jakoi seuraavana päivänä tiedon koko luokalle. Tyttöjen mielestä on erittäin tärkeää millaiselta oma pelihahmo näyttää. Oikeassa reunassa olevasta alimaisesta laatikosta voi tarkistaa pisteensä. Pelissä on myös kauppa, josta voi ostaa erilaisia tarvikkeita ansaitsemillaan kolikoilla. Olen säätänyt niin, että kauppa on ainoastaan auki koulupäivän jälkeen.

Pelihahmon muokkausta - varmaan kampaajalla

Kaveri kannustaa vieressä

Sumdog sisältää kymmenen eri tasoa, joita oppilaat voivat vaihdella tietojensa ja taitojensa mukaan. Peli kehittää myös vuorovaikutustaitoja, sillä oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan kielellisissä haasteissa ja tavoissa kerätä pisteitä. Ilon ja naurun hetkiä tuottaa erityisesti se, jos minä intoudun pelaamaan ja kämmään totaalisesti.
Erityisesti peli motivoi oppilaita, joilla on haasteita matematiikassa. Sumdog toimii erinomaisena eriyttäjänä; sekä alas- että ylöspäin. Pelin etu on se, ettei se väsy milloinkaan. Voin suositella Sumdogia aina eskarista kuudenteen luokkaan asti.

Istu kauniisti, hiljaa ja kiemurtelematta!

Hyvinkäällä Anttilan koulun toisen luokan oppilaat saavat itse valita työskentelypaikkansa. Työ maistuu yleensä parhaiten siinä paikassa, minkä on itse valinnut. Luonnostaan liikkuvaa lasta on kauheaa pakottaa istumaan hiljaa. Paikan valitseminen ei ole minulta pois. Miksen sallisi oppilaideni valita paikkaansa ja liikkua? Sitäpaitsi - liikunhan itsekin tunnilla koko ajan.

Istun hetken tässä - avustajan rooli on kiertää, ohjata ja neuvoa

Vierekkäin, tarpeeksi kaukana, mutta lattialla

Parin kanssa on parasta

Inkkari-istunta sopii välillä

Seison pöydän päädyssä ja nojaan pöytään

Polvet koukussa Sumdog-peli sujuu

Oikeastaan keittiöjakkara ei ole yhtään hullumpi istuin

Haen värikyniä, saksia ja liimaa, ne ovat luokan sivupöydällä

Tyttöjengissä työ maistuu - lattialla tyyny vatsan alla

Jos saan valita, niin matolle ehdottomasti

Mukavaa, kun erityisopettaja on selustatukena

Sohvalla on parhainta

Pöydän ääressä oli rauhallinen soppi - on aikaa mietiskellä ja tuumailla

Olen kyhännyt porrasjakkarasta konttorini

Tietsikalla työskennellessä voi hyvin kyykytellä varpaillaan

Jospa lymyilenkin pöydän alla....

Säädetyillä jalkatuilla varpaat kiemurtelevat vapaasti

Minkä paikan sinä valitsisit? Mikä sopisi sinulle parhaiten? Mikä paikka motivoisi sinua työskentelemään innokkaasti?

Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

"kiirakorvet" ja "teemuselänteet"

"Hyvinkäällä on hyvä huomen"

Anttilan koululla 25.2.2014 klo 8.00
Koulun kello soi! Käytävä täyttyi nyssäköistä ja pussukoista. Kypärät kolisivat lattialla ja iloinen puheen sorina kävi taukoamatta. Oli tulossa jännittävä päivä! Olimme lähdössä jäähallille; Hyvinkään Ringette-seura oli kutsunut ja sponsoroinut meille bussikyydin ja lajiin tutustumistunnin Hyvinkään jäähallille.

Milloin se bussi tulee? Ollaanko me siellä koko päivä? Kysymyksiä sateli koko ajan. Joku murjottaa luokan sohvalla. Syykin selviää: luistimet ja kypärä ovat unohtuneet kotiin. Voihan harmitus! Onneksi kisakatsomossa tarvitaan myös kannustusjoukkoja.

Reppukin on joltakin jäänyt kotiin. Joku luuli, ettei oppikirjoja tarvita tänään ollenkaan. Tästäkin selvitään! Onneksi opiskeltavia asioita voi harjoitella myös verkossa.

Hmmm.... joku osaa lukea sujuvasti, muttei osaa kirjoittaa sanaa po-ro. Kirjain-äänne-vastaavuuden kuulemisessa taitaa olla häikkää. Erityisopettaja pelasti ja tulee luokkaan samanaikaisopettajaksi. Rauhaa saadakseen hän kaappasi yhden oppilaan mukaansa, ja muut jatkoivat omia hommiaan.                                                                            

Malttamaton porukka jäähallin edessä

"Muista ottaa mukaan puhelin, huoltajien numerot ja oma kassi", muistuttelen itseäni - eiköhän näillä pärjätä - tuumasin. 

Yhdeksältä istuttiin jo bussissa. Tästä tulisikin ihan mahtava päivä. Kun bussi kaartaa jäähallin pihaan, meitä ollaan vastassa ja iloiset tervetulotoivotukset kaikuvat jo kauas.

Ääh ja puuh! Hiki virtaa!

Pukukopit löytyivät ja luistimet kaivettiin esiin. Alkoi todellinen voimain koetus! ”Nää ei mahdu jalkaan, mun nauhat ei ylety, voitko auttaa” – lähes 48 jalkaa sojotti ilmassa. Onnekseni ringetteseuran aktiivit riensivät avukseni. Vihdoinkin kaikilla oli luistimet jalassa ja päästiin jäälle.

Valmiina 

Ringetterenkaat jäällä ja mailat ojossa - tästä se lähtee. Aluksi kuunnellaan ohjeita ja sitten täysi höyry päälle. Mukana retkellä ovat myös Anttilan koulun 1. A-luokka, joten lähes 50 oppilasta valtaa Hyvinkään Sveitsin jäähallin tunniksi.

Miten suloista!
Näenkö oikein; pinkki kypärä, vaalenpunaiset housut, luistimet ja hansikkaat? Pukeutuminen on tärkeää myös kaukalossa, eikä sen merkitystä passaa mitätöidä. Sävysävyyn oleva kokonaisuus ratkaisee. Ihanaa - tytöt ovat tyttöjä - eläköön naisellinen turhamaisuus. 

Harjoittelun iloa ja riemua

Oikea ote ja asento

Tunnin mittainen harjoittelu oli saanut posket hehkumaan. Oli aika kiittää ohjaajia hienosti järjestetystä päivästä ja asiantuntevasta ohjauksesta. Olen mykistynyt tästä Hyvinkääläisestä tavasta tehdä työtä lasten ja nuorten hyväksi! "Hyvinkäällä on hyvä huomen", ei olekaan pelkkä paperiin kirjoitettu lause.

Säpinää ja liikettä tunnin verran

Innokaita luistelijoita odotti vielä pieni yllätys. Jäähallin aulatiloihin mitallikaapin viereen oli katettu pöytä, mistä pienet ringette-pelaajat saivat hakea mehua. Mehu maistui vaudikkaan urheilusuorituksen jälkeen ja tyytyväisinä lapset lähtivät pihalla odottelevaan bussiin.

Onnellisen väsyneet pienet pelaajat kapusivat raukeina bussiin. Päivä taisi olla monelle ikimuistoinen. Voi olla, että lajiin tutustumisen myötä ringette-seura saa jatkossa uusia innokkaita harrastajia riveihinsä.

Katselin bussissa nököttäviä "lapsiani". Tunsin jälleen suurta ylpeyttä heistä, sillä jokainen pikkuoppilas muisti tervehtiä kuljettajaa ja kiittää kohteliaasti kyydistä.

Koululla oppilaita odotti valmis lounas: kanakeittoa, leipää, maitoa ja jälkkäriksi omenaa. Maittava ruoka teki kauppansa reippaan luistelusession lopuksi. Jälleen kerran tulee miettineeksi omaa rooliaan. Miten tärkeää ja arvokasta työtä saankaan olla tekemässä toisten samanhenkisten ihmisten kanssa!

 Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

Tasapuolisuuden ja tasapäistämisen dilemma

Ensimmäinen luokka

Kun ensimmäinen luokka koulussa aloitetaan, on erilaisuuden kirjo huikea; yksi on sosiaalisesti taitava, toinen motorisesti, joku on kärsivällinen, joku kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, yksi puhuu paljon, joku vetäytyy ja on hiljainen, toinen rakastaa musisointia, jonkun toisen intohimo on pelaaminen, yhden hienomotoriikka on vertaansa vailla ja jonkun toisen on vaikea piirtää edes tikku-ukkoa. Näin kuuluukin olla. Kaikki kukat saavat rönsytä, mikäli ne eivät ryöstä tilaa toisilta, on minun mottoni.

Opettajan tehtävä on tukea jokaisen oppimista ja kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Tähän jokainen opettaja varmasti pyrkii. Miten sitten tulisi eriyttää opetusta niin, että heikot oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja erityisen taitaville tarjotaan uusia haasteita, jotka vastaavat heidän taitotasoaan. Ongelmaa ei suinkaan helpota se, että usein oppilaat haluavat tehdä samaa kuin toinenkin. Miksi tuo saa pelata, kirjoittaa tai tehdä noita tehtäviä ja miksi tuolla on erilainen kirja?

Aasta se alkaa

Tasavertaisuus

Tasavertaisuudella tarkoitetaan ”yhtä suurta tai tasa-arvoista”. Tasa-arvo lain edessä tarkoittaa, että laki on sama kaikille. Lakien ja tuomarien on siis kohdeltava kaikkia samalla tavoin riippumatta sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, sosio-ekonomisesta taustasta ja muusta vastaavasta.

Meillä peruskoulussa peräänkuulutetaan tasavertaisuutta. Jokainen lapsi on erityinen ja oikeutettu saamaan ikä- ja kehitystasolleen sopivaa hyvää opetusta. Jokaista oppilasta tulee kohdella tasapuolisesti ja arvokkaasti. Jokainen meistä ansaitsee kiitoksen hienoista suorituksista ja taidoista tiedostaakseen, että on hyvä ja taidokas juuri tässä asiassa. Onko yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus sitä, että kaikille mitataan koulussa kaikkea saman verran? Vai olisiko se sittenkin sitä, että antaisimme jokaiselle hänen tarpeensa mukaisesti?

Kuvat ClipArtista

Integrointi ja inkluusio

Tasavertaisuuden jatkumona toivotetaan tervetulleiksi integrointi ja inkluusio inklusiivisine kasvatuksineen, ja matkataan kaikille kohti yhtenäistä peruskoulua. On yleistä tukea, tehostettua tukea ja erityistä tukea. Onko niin, että eriyttämisen, integroinnin, ja tuen antamisen huumassa on lahjakkaiden oppilaiden huomioinen unohtunut kokonaan?

Opettajien syyllistäminen on turhaa, sillä monet heistä työskentelevät jo nyt äärirajoillaan. Usein tätä tuen antamisen sumaa on purkamassa erityisopettaja yhdellä tai kahdella viikkotunnilla ja se ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Osa luokista on onnellisessa asemassa saadessaan kouluavustajan, joka tukee erityisen haastavia oppilaita luokassa.

Mitä tekevät nokkelat, näppärät, taitavat, nohevat tai lahjakkaat? Missä välissä opettaja ennättää kehua, kannustaa ja kiittää heitä, tai olla kiinnostunut heidän tekemisistään? Ovatko he ryhmä, jotka saavat selviytyä itsekseen ja yrittää pärjätä omillaan? Syydetäänkö heille lisätehtävää lisätehtävän perään, että ovat ainakin hiljaa eivätkä vaatisi mitään?

Älä kovin kehu, ylpistyy vielä

Kahlitsevatko meitä suomalaisia yhä sanonnat, ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” tai ”ei kannata kovin kehua, siitä voi ylpistyä”? Annammeko tarpeeksi kiitosta niille, jotka ymmärtävät tehtävät lauseen puolikkaasta? Pitääkö kaikkien olla samanlaisia, samassa kohdassa ja samalla sivulla, jotta olisimme tasa-arvoisia? Voisimmeko arvostaa myös erilaisuutta, joka näkyy joillakin oppilailla taidokkuutena ja erityislahjana jollakin osa-alueella? Olisiko mahdotonta nostaa jalustalle myös taitavia oppilaita samoin kuin annamme kiitosta ja pönkitystä niille, jotka kamppailevat haaste- ja ongelmaviidakossa? . Kun opimme arvostamaan toistemme erilaisuutta, huomaamme, että kiitoksen antaminen ei ole keneltäkään pois; ei siltikään, olivatpa taitomme sitten synnyinlahjana saatuja tai ahkeruudella ansaittuja.

Joka kuuseen kurkottaa.... 

Oppimista pienryhmissä taitojen mukaan

Meillä Hyvinkäällä Anttilantalossa on yritetty ratkaista (6-7v.) kielellisen eriyttämisen ongelma tarjoamalla oppilaille samalla tunnilla sekä varhaista tukea että eriyttämällä opetusta ylöspäin. Esikoululaiset ja ekaluokkalaiset jaetaan syksyllä 10 oppilaan sekaryhmiin. Ryhmät muodostetaan oppilaiden kielellisten valmiuksien perusteella. Jokainen ryhmä saa opetusta yhden viikkotunnin äidinkielessä. Tunnin sisältö ja rakenne ovat kaikille ryhmille sama. Eriyttävä opetus tehdään harjoitusten kautta. Taitavat lukijat saavat haasteita, joissa heidän lukemisen ja kirjoittamisen taitoja punnitaan aivan eri tavalla, kuin ryhmässä, jossa vasta opetellaan kirjaimia ja äänteitä. Tässä eriyttämisen muodossa jokainen oppilas saa taitojansa vastaavaa kielellistä opetusta ainakin yhden oppitunnin verran viikossa. Oppilasryhmä saa opettajan jakamattoman huomion. Muilta osin oppilas työskentelee omassa ryhmässään, omassa viitekehyksessään, joka on tärkeää vertaisoppimisessa.

Matematiikan yksilöllisen oppimisen menetelmä

Matematiikan opetuksessa olen tarttunut tasavertaisuuden ja tasapäistämisen ongelmaan käyttämällä yksilöllisen oppimisen menetelmää, missä jokainen oppilas saa edetä oppimisessaan omaan tahtiin ilman aikataulutusta. Tällöin minulle jää runsaasti aikaa antaa tukea sitä tarvitseville, kun taas taitavat ja nopeat pääsevät etenemään ilman junnausta ja tilketyönä annettuja lisätehtäviä.

Tasa-arvo on tärkeä asia. Kunpa vielä oppisimme aidosti ja vilpittömästi riemuitsemaan toistemme erilaisuudesta - siitäkin, että joku sattuu olemaan lahjakkaampi, taitavampi ja nokkelampi kuin minä.

Lahjakkaat lapset: 
Teksti on julkaistu aikaisemmin Lahjakkaat lapset sivuilla, osoitteessa 
http://lahjakkaatlapset.fi/2014/02/05/tasapuolisuuden-ja-tasapaistamisen-dilemma/

Loppukevennys:

   

                         

                               Teemu Selänne, kaikkien aikojen kiekkolegenda!

Teemussa tuntuu yhdistyneen kaikki maailman hyvät ominaisuudet: sydämen sivistys, hienotunteisuus, pelisilmä, ahkeruus, sinnikkyys, nopeus, kestävyys jne. Hyveiden määrä on loputon. Onhan mahtavaa olla suomalainen juuri näinä hetkinä. Hienoa, Teemu ja hienoa suomalaisuus! Huippufiilis ja Teemun taidokkuus jäällä eivät kuitenkaan ole tulleet itsestään.

Minä epäurheilijamaisena ihmisenä en tietenkään tiedä jääkiekosta mitään, mutta rohkenen ottaa joitakin ”heittoja” pelin avaamiseksi. Onkohan opettaja luisteluttanut Teemulla kehää, ettei hitaampi luistelija pahottaisi mieltään, turhaantuisi ja heittäisi kypärää kaukalon kaiteeseen? Onkohan Teemun pitänyt kaikkien luistelutuntien aikana toimia ns. apuluisteluopena, tai onkohan hän joutunut luistelemaan aina eri luistimilla (pikaluistimet, kaunoluistimet) ikään kuin laajentaakseen ja syventääkseen osaamistaan? Onkohan Teemun täytynyt joka tunnin aluksi kerrata liukumista ja tönkköluistelua eteenpäin? Mikä ihme siinä onkaan, että todennäköisesti taito- ja taideaineissa voi edetä omien kykyjen ja taitojen mukaan, mutta oppikirja on niin pyhä ja koskematon, että maaliin pitää tulla aina kaikkien rintarinnan ja yhtaikaa.

Sitkeä harjoitus tekee mestarin

Nyt en tarkoita sitä, etteikö huippukiekkoilija harjoittelisi samoja kuvioita tai teknisiä juttuja miljoonia kertoja, tai niin kauan, että ne automatisoituvat käytänteiksi niin, että kun pelissä tulee tietty kohta, hän hallitsee juuri tuon kyseisen kuvion kuin itsestään. Mikä on ajanut Teemun jäälle harjoittelemaan ja taas harjoittelemaan? Todennäköisesti rakkaus, motivaatio ja intohimo lajiin ovat vetäneet miestä jäälle. Niitä ei ole häneltä nitistetty pois.

Tuskin tuntisimme tai tietäisimme Teemu Selänteestä mitään, jos taitavat valmentajat, opettajat ja kannustava kotiväki eivät olisi nähneet tämän pienen pojan lahjakkuutta ja antaneet hänen kehittyä taitojensa ja kykyjensä edellyttämällä tavalla maailman huipulle ykköspelaajaksi.

Super-Teemu

Tulee kuitenkin muistaa, että super-Teemu ei yksin olisi kentällä mitään. Hänen ympärillään olevat taidokkaat muut pelaajat ja taustajoukot ovat mahdollistaneet hänen äärettömän lahjakkuuteensa loistaa kaukaloiden kuninkaana. Mieletöntä tiimityötä ja yhteispeliä; meillä olisi paljon opittavaa. Teemu päästetään kentälle vielä pronssipelin viimeisiksi minuuteiksi – kyllä, hattutemppua varten. Näin tekevät USA:n miehet ja näin toimi myös Suomen joukkue. Tässä on oivallinen esimerkki lahjakkuudesta, sen tukemisesta ja mahdollistamisesta polkematta ketään tai ryöstämättä keneltäkään toiselta tilaa. Olin väärässä - hyvä niin -olemme osanneet riemuita toisen erilaisuudesta, taitavuudesta ja lahjakkuudesta – siitäkin huolimatta, ettei meistä kaikista ei tule Teemu Selänteitä koskaan.

Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen

Lisätietoja yksilöllisen oppimisen menetelmästä maot.fi by Pekka Peura

Innostuu, jos ei innostu, innostuuko koskaan....

Mietin monesti millaisia jälkiä olen taakseni jättänyt. Miten yksilöllinen oppimisen menetelmä on vaikuttanut oppilaisiin? Miten he ovat sen kokeneet ja mitä mielikuvia se on heihin jättänyt. Iina Helenius muistelee 12 vuoden takaisia matematiikan tunteja Karamziinin koulussa Espoossa.

Iina Helenius

Uusi oppimistyyli alakoulussa

Kokeilimme ala-asteella matematiikan opiskelussa uudenlaista oppimistyyliä, jossa huomioitiin jokaisen oppilaan taitotaso ja tarpeet. Jokainen sai edetä omaan tahtiinsa, lahjakkaammat oppilaat saivat haastavampia tehtäviä, kun taas hieman heikommin pärjäävät harjoittelivat enemmän perusasioita. 

Rento ja mukava työympäristö

Myös työympäristö oli mukava ja rento, sillä jokainen oppilas sai tuoda oman tyynynsä luokkaan ja tehdä tehtäviä haluamassaan paikassa, vaikkapa lattialla makoillen. Ala-asteikäisen mielestä tällainen opiskelutapa oli paljon motivoivampi, kuin vanhanaikainen ja jäykkä tapa, jossa oppilaat istuvat pulpettiensa takana opettajan seistessä edessä. Lisäksi luokassa oli myös matikka-aiheisia pelejä, joita sai pelata kun tehtävät oli tehty sekä muita tarvikkeita, kuten palikoita joita sai käyttää tehtäviä tehdessä apuna.

Muille erikoinen olikin oppilaille tavallista

Itse en tuolloin kokenut oppimistyylin olevan mitenkään erikoinen, koska en ollut juuri muunlaista nähnytkään. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa huomasin kuitenkin, kuinka opetuksessa jäätiin helposti heikompien tasolle, ja asioissa edettiin hitaimman mukaan. Se oli varmasti lahjakkaimpien mielestä kovin turhauttavaa, eivätkä heikoimmin pärjäävät saaneet samalla tavalla huomiota. Uudenlaisen oppimistyylin vahvuus onkin siinä, että jokaiselle lapselle voidaan antaa yksilölliset tehtävät, jotka tuovat haasteita ja sitä kautta motivoivat opiskelemaan ja keskittymään. 

Onko hidas tyhmä ja nopea taitava

Opetuksessa ei myöskään millään tavoin korostettu sitä, että jotkut oppilaat olisivat jollain tavoin huonompia, vaan kannustettiin jokaista tekemään tehtäviä omaan tahtiin ja kilpailemaan itsensä kanssa. Kysyä tietenkin sai, jos jokin asia oli jäänyt epäselväksi. Monelle lapselle kysymysten esittäminen koko luokan kuullen voi tuntua pelottavalta, koska pelkää tulevansa nolatuksi. Rento ilmapiiri sen sijaan rohkaisi oppilaita kysymään opettajalta vaikeilta tuntuvista tehtävistä vaikka kahden kesken ja uskon, että kynnys kysymyksen esittämiseen pieneni huomattavasti.

Jokaisen oppilaan menetelmä

Mielestäni tämän kaltainen opetustyyli tarjoaa jokaiselle oppilaalle paremmat mahdollisuudet pysyä motivoituneena sekä kehittyä yksilöllisten valmiuksiensa mukaan.

Teksti ja kuvat Iina Helenius 20 v. hammaslääketieteen opiskelija Espoo

Musiikille siivet

Valitsen musiikiksi kappaleen "Pienen pieni laulu" (Markku Kaikkonen, Esa Lamponen, Minna-Kaisa Kuosmanen ja Tuula Kallioniemi) 

Oppilaat ottavat parit vieruskaverista. Jaan isot vesivärisiveltimet toiselle pareista. Tulee ihan hiljaista. Pyydän oppilaita sivelemään hellästi toisen kasvoja. Sivellintä ei tietenkään saa työntää nenään eikä korvaan. Sivele siten, kuinka toivoisit itseäsi siveltävän. 

Hiihtoloma häämöttää, enää 5 minuuttia. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Laitan musiikin soimaan. Sively alkaa! Shhhh....



Pidättelen kyyneleitä. Möykky hiipii kurkkuun. Ihanaa, olen sittenkin onnistunut jossakin! Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kuka tassuun tarttuisi?

Mitenhän saisin oppilaille selkeän mallin ketusta ja sellaiset ohjeet, että kaikki työhön ryhtyjät kokisivat onnistumisen elämyksiä? Tarkastelimme oppilaiden kanssa ensin kettujen kuvia netissä ja clipartissa. Keskustelimme ketun rakenteesta, turkin pörröisyydestä, valkoisista laikuista turkissa – etenkin hännänpää kiinnosti kovasti. Olin jo aikaisemmin nähnyt Facebookin  Alakoulun aarreaitta sivuilla hurmaavan kettupiirustuksen ja nyt halusin sen toteuttaa omien oppilaiden kanssa.

Pinteresin kettumalli

Malli näytti sen verran helpolta, että uskoin selviäväni haasteesta. Toisaalta, miksi noudattaa mallia kirjaimellisesti? En tietenkään halunnut 24 samanlaista kettutyötä. Annoin siis viitteelliset ohjeet. Aluksi piirsimme lyijykynillä A4 paperille ketun ääriviivat. Oranssin ja ruskean sekoituksesta jonkun kettu näytti vihreältä! 


Sitä ihmettä minunkin piti käydä pällistelemässä. Psssst! Punaruskeaa se minusta oli :-)

Kun kettu viimein turkkeineen ja ääriviivoineen oli saatu väritettyä öljypastelliliiduilla, oppilaat kävivät hakemassa vesivärit, mukin ja paksut siveltimet. Keskustelimme horisontista ja päädyimme piirtämään sen vielä taustalle. Horisontin alapuolelle maalasimme nurmikkoa vihreän eri sävyillä ja yläpuolelle taivasta sinisen eri sävyillä. Oikean vihreän sävyn löytyminen oli pienelle taiteilijalle kynnyskysymys. Viimeinkin väri miellytti etsijää ja onnellinen hymy levisi "van Goghin" kasvoille.

Kaksikymmentäneljä toinen toistaan suloisempaa kettua luokamme seinällä

Lopuksi vielä viimeisteltiin työtä tarkentamalla kuonoa, silmiä ja muita kohteita, joita haluttiin nostaa työstä esiin. Sitten koitti tärkeä hetki; maalarinteippi piti repiä varovasti reunoista irti, niin ettei työ pääse repeämään. Saatoin nähdä, että suurin osa oppilaista oli todella tyytyväinen lopputulokseensa.

Jukka Salmisen säveltämään ( Pirkko Arolan sanoittamaan) kaihoisaan lauluun Kirje kuulle oli hyvä lopettaa se päivä ( Sanoma Pro Musiikin mestarit 3-4 ). "Kohtaa tiellä joenmutkan kaksi kettulasta, kaikki kaveruuden kellot soittaa nyt ja vasta.........

Nämä hurmaavat yöhiihdolla olevat lumiukot tehtiin mustalle A4 kuivapastelliliiduilla. Harmitusta aiheutti liitujen katkeilu pienestäkin kopsahduksesta. Mutta rapatessa roiskuu.Työt suihkutettiin lopuksi fixatiivilla ja ripustettiin käytävän seinälle. Karmea katku täytti hetkeksi koko koulun. Ristivetotuuletus helpotti kuitenkin nopeasti. Tämä loistava idea tuli myös fb:n "Alakoulun aarreaitta" - sivuilta. Miten ihminen on pärjännytkään ennen niitä?  

Lumiukkolauluja löytyykin monia käyttökelpoisia versioita. Me lauloimme "Hauskoista lumiukoista" (Musiikin mestarit 1-2, Sanoma Pro)

Onneksi olen saanut olla osa juuri näitä arvokkaita työstämisen ja onnistumisen hetkiä .

Hellyttäviä hetkiä ja ihastuttavaa ystävänpäivää!

Horjuuko psyyke ja kenellä eniten

Nykyopetus vaarantaa nuoren psyyken

Näin toteaa joensuulainen Pielijoen koulun erityisopettaja Jari Kurttila. Opettajat pelkäävät erityisoppilaiden määrän kasvavan tulevina vuosina reilusti. Osasyynä pidetään uudistusta, joka siirsi pienryhmien oppilaat omista luokista suuriin yleisopetuksen ryhmiin. Nykysysteemi vaarantaa monen nuoren psyyken, erityisopettaja uskoo.

Yle Kotimaa 31.1.2014, Lasse Laitinen Yle Pohjois-Karjala

- Mielenkiintoinen artikkeli. Kirjoituksesta ei mielestäni käy ilmi, vaarantuuko ns. ”pienryhmäoppilaan” psyyke vai niiden, jotka yrittävät opiskella saamatta opetusta ja työrauhaa, koska opettaja tiettävästi tukee 25 oppilaan luokassa näitä entisiä ”pienryhmäoppilaita”.

Ryhmäkoko kertoimen mukaan

Opettajien ammattijärjestön ratkaisuehdotus asiaan on ryhmäkoon säätäminen lakiin. Lisäksi erityisluokanopettajien saatavuuteen eri alueilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos ryhmäkoko olisi säädetty lailla, niin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset pitäisi huomioida kertoimella. Jos ryhmässä on tukea tarvitsevia, ryhmäkoko pienenisi kertoimen mukaan, OAJ:n Jaakko Salo selvittää.

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan opettajien väsymyksen syitä on monia. ”Yksi ylitse muiden eli erityisopetuksen ideologinen muutos, jossa erityisoppilaat yhdistetään tavanomaisiin opetusryhmiin. Meidän väki ei tätä vastusta, mutta samaan aikaan vähennettiin resursseja, vaikka niitä olisi pitänyt lisätä”, Luukkainen sanoo.

Helsingin Sanomat 31.1.2014, Marja Salomaa

- Opettajat harvoin vastustavat mitään – kutsumusammatti. Positiivinen asenne ratkaisee aina. Alkaako positiivisenkin kamelin selkä taittua,  psyyke vaarantua ja hymy hyydähtää lähes 30 oppilaan luokassa, jossa on usein integroituna useampi tukea tarvitseva oppilas? Miksei opettaja muka ennätä tukea tavallisia oppilaita puhumattakaan lahjakkaista oppilaista? Asennetta kehiin vaan.

Lahjakas oppilas jää heikon varjoon

Matemaattisesti lahjakkaat oppilaat ovat jääneet yleisessä koulukeskustelussa heikommin menestyvien varjoon maamme peruskouluissa, Tampereen yliopiston tutkija Sari Yrjänäinen toteaa. Matemaattisesti lahjakas oppilas voi tyytyä siihen, että hän saa olla rauhassa ja hänen ei tarvitse tehdä töitä ylen määrin.

Karjalainen 2.2.2014

- Monesti näin käy, ikävä kyllä. Aina on kuitenkin tarjolla vaihtoehtoja enemmän kuin yksi. Yksilöllisen oppimisen malli toisi helpotusta tähänkin ongelmaan. Tarvitaan kuitenkin aktiivista opettajaa ja työyhteisöä, jotka työnsä ohella jaksavat ryhtyä kehittämään opetusta tai ainakin näkemään muitakin vaihtoehtoja, jotka veisivät oppimista nykyistä enemmän toivottuun suuntaan. Asennekysymys jälleen! Kouluavustajia lisää ja enemmän samainaikaisopetusta erityisopettajan kanssa. Näillä toimenpiteillä voisi aloittaa, ellei kamelin selkä ole jo rötsähtänyt.

Näin koulu ei kehity

Pasi Sahlbergin mukaan vialla on se, että mitään ei tapahdu. Ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun Pisa-menestys alkoi. Peruskoulun kehittämisestä ei käydä minkäälaista linjakeskustelua sen enempää poliittisten päättäjien kuin asiantuntijoidenkaan piirissä.

Keskustelu keskittyy Sahlbergin mukaan siihen, että jaetaan tunteja yhä uudelleen eri oppiaineiden välillä. Hän vertaa sitä Titanicin kansituolista kiistelyyn silloin, kun koko laiva on uppoamassa. Yksi tärkeimmistä lääkkeistä koulun kehittämiseen Sahlbergin mukaan on se, että koulussa autettaisiin jokaista oppilasta löytämään oma intohimonsa tai luovuutensa. Juuri siinä nykymuotoinen koulu on Sahlbergin mukaan epäonnistunut. Pasi Sahlberg on juuri siirtynyt CIMO:n johtajan tehtävistä vierailuprofessoriksi Harvardin yliopistoon

Image-lehti, Helmikuu 2014

Dia Pekka Peura 2014

Dia Pekka Peura 2014

- Kannattaisiko tuntimääristä kiistelyn sijaan käyttää se vähäinenkin aika asenteiden ja opetuksen uudelleen muokkaukseen, oppituntien järjestelyihin ja resurssien lisäämiseen ja tehokkaaseen käyttöön, jos kuitenkin opettajan aikataulutetun tuntisuunnitelmien ja samalla sivulla pysymisen jälkeen lopputulos on yllä esitetyn kaltainen, olipa tuntimäärä kaksi tai kolme.

Psyyken vaarantuminen tai horjuminen on aina vakava asia, sellaista ei toivo kenellekään. Kannattaa varmaan ryhtyä toimiin ja jättää kenkiin tuijottelu sikseen.

Teksti: Jaana Perkinen, lehtiartikkeleita, kuvat Pekka Peura

Lisätietoja yksilöllisen oppimisen menetelmästä löytyy sivuilta http://maot.fi/

ja http://hetkia-alakoulussa.blogspot.fi/

Matematiikkaa lötkötellen

Vuonna 2001 syksyllä sain ohjattavakseni kakkosluokan. Tasapaistäminen, junnaus, jarruttelu ja tilketyöskentely (=hienosti sanottuna sivusuuntaan eriyttäminen) päättyivät kuin seinään. Mattoja lattialle ja tyynyjä oppilaille, se taisi olla ensimmäinen muutos. Lentäväksi lauseeksi tuosta ajasta jäikin ”Jaanan lapset makoilevat pitkin lattioita, eikä niille opeteta mitään”.

Ohjasin tätä samaista luokkaa aina vuoden 2005 kevääseen asti, jolloin he pääsivät viidenneltä luokalta. Kahdeksan vuoden jälkeen, viime keväänä minua odotti lakkiaiskutsu työpaikkani lokerossa. Kaikki vanhat muistot tulvahtivat mieleeni – pienistä oppilaistani oli varttunut aikuisia.

Pyysin Jadea kirjoittamaan koulumuistoistaan, etenkin siitä, millaisina hän muisti matematiikan tunnit. Pyysin häntä kertomaan tuntien rakenteesta, toimintatavoista ja ilmapiiristä. Toivoin hänen palauttavan mieliin kaikki ne asiat, mitkä olivat herättäneet hänessä myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia. Tekstin myönteisyys yllätti minut täysin, vaikkakin pitää huomioida, että oppilas on aina lojaaliteettisuhteessa opettajaansa nähden. Jaden teksti on jo julkaistu maot.fi:n sivuilla. En voinut olla julkaisematta sitä täälläkin.

Anttilassakin pötkötellään!

Löhömatikkaa – muistomatka alakouluaikaan

Mahdolliset puutteet, väärinmuistamiset ja virheelliset tiedot johtuvat siitä tosiasiasta, että näistä tapahtumista on kirjoitushetkellä jo toistakymmentä vuotta aikaa. Annettakoon tämä anteeksi.

Varhaisimmat koulumuistoni liittyvät erityisesti matematiikkaan. Olen kakkosluokkalaisena natiaisena kirjoittanut violettiin Karvinen-päiväkirjaani lauseen ”olen oikea nero matikassa!”
Tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta sain ala-asteikäisenä tehtävät tehtyä nopeasti ja sujuvasti. Pidin matematiikasta. Uskon opetusmetodien ja luokan ilmapiirin vaikuttaneen siihen.

Matematiikassa saimme ottaa paljon vastuuta omasta työskentelystämme ja oppimisestamme. Osa asioista opiskeltiin yhdessä, mutta usein opettaja ohjasi meitä yksitellen. Meillä oli todella viihtyisä luokkaympäristö, jonne saimme tuoda tyynyt. Niillä makoillen saimme paitsi kuunnella tarinoita, myös laskea itseksemme tehtäviä. Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla makoilu ja tehtävien laskeminen. Tämä oli etuoikeus, joka piti saavuttaa. Joka tunti ei voinut laskea lattialla, ja jos homma ei toiminut, palattiin takaisin pulpettityöskentelyyn.
Minulle, ja varmasti myös muulle luokallemme, oli tärkeää saada ottaa itse vastuuta tehtävien etenemisessä. Monille meistä tuo vapaampi, vastuutaottavampi tapa opiskella sopi hyvin.

Matematiikassa käytimme erilaisia apuvälineitä. Värikkäät multilinkit olivat helpossa paikassa luokan takaosassa, ja sieltä niitä saattoi hakea avuksi. Geometrian apuna käytimme myös neliönmuotoisia puulaattoja, joihin oli isketty pieniä nauloja. Naulojen ympärille teimme kuminauhoilla erilaisia muotoja ja harjoittelimme siten geometristen kappaleiden tunnistamista ja muodostamista.

Saimme tehdä kulloinkin käsiteltävän aiheen tehtäviä omaan tahtiin. Perustehtävistä sai edetä itsenäisesti haastavampiin tehtäviin aina seuraavaan opetettavaan aiheeseen asti. Mikäli tehtävät loppuivat kesken, oli tarjolla lisätehtävävihkoja. Heikompia neuvottiin ja tuettiin tarpeeksi. Aina emme saaneet samoja läksyjä koko luokka, vaan yksilöidymmin - nopeasti edistyvät saivat ottaa enemmän tehtäviä, muille riitti vähäisempi määrä. Saimme myös valita kirjasta omaan tasoomme sopivia tehtäviä.

Ilmapiiri matikantunneilla oli kannustava ja huomioonottava. Autoimme toinen toisiamme sen sijaan että olisimme kilpailleet. Meille opetettiin, että tärkeintä on voittaa itsensä ja edistyä, ei mitata saavutuksia muiden suorituksiin. Jälkikäteen ajateltuna olen oppinut ala-asteella matematiikkaa hyvin eri tavalla kuin ikätoverini. En ole kuullut kenenkään muun kertovan, että he olisivat saaneet itse vaikuttaa siihen, mitä tehtäviä tekevät, saatikka tehdä tehtäviä lattialla makoillen. Olen huomannut opetuksesta olleen paljon hyötyä myös muussa elämässä - ymmärsin jo varhain, etteivät kaikki etene koulussa samaan tahtiin, kaikki oppivat siinä rytmissä missä oppivat.

Koska saimme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme, eivät nopeammat ehtineet turhautua tunneilla. Toisaalta opettajalla oli myös paremmin aikaa keskittyä neuvomaan niitä, jotka tarvitsivat enemmän ohjausta.

Olen itse nyt töissä ala-asteella ja huomaan, kuinka paljon omat kokemukseni vaikuttavat tapaani neuvoa ja auttaa lapsia. Yritän parhaani mukaan olla yhtä kannustava, rohkaiseva ja ennakkoluuloton kuin oma ala-asteopettajani aikoinaan oli antaessaan meille vapauden toimia matematiikan tunneilla totutusta poikkeavalla tavalla. Ja on ihanaa huomata, että jotkut asiat eivät muutu - Multilink -kuutiot ovat edelleen ahkerassa käytössä!

Tekstin on kirjoittanut

Jade Laurila, 20-v, koulunkäyntiavustaja, Espoo